(Eclipse Music, 2019) Helsinkiläisyhtye Klava on ollut olemassa jo vuodesta 2004 ja ehtinyt moneen kertaan muuttaa kokoonpanoaan. Koossa pitäviä voimia bändin historiassa ovat olleet kitaristi Kalle Kuisma ja rumpali Henri Tuomi. Polku-albumi on ollut työn alla todella pitkään, mutta väljästi ja kausittain, joten kyse ei ole mistään kliinisen perfektionistisesti hinkatusta lopputuotteesta. Päin vastoin, juuri tietynlainen hipahtava luomuhenkisyys on oleellinen osa Klavan 70-lukulaista charmia. Esteettisestä näkökulmasta Klava olisi kuin kotonaan Love Recordsin katalogissa mm. Tasavallan Presidentin, Pekka Strengin ja Paroni Paakkunaisen rinnalla. Runsaine saksofoneineen musiikki on psykedeliaan kallistuvaa jazz-rockia, jossa on myös folkin vivahteita. Suomi-progea aidoimmillaan!
Levyn yhdeksän kappaletta vaihtelevat kestoltaan kolmesta kahdeksaan minuuttiin. Yhdessä ne muodostavat viehkeästi svengaavan ja lempeästi päihdyttävän progetripin vehmaille kukkaislaitumille. Kalle Kuisman, Ringa Koskisen, basisti Joonas Hietalan ja muutaman muunkin jäsenen suomenkieliset lauluosuudet nivoutuvat harmonisesti orgaaniseen soundimaailmaan. Puhaltimet — etenkin DaSputnikissa ja Vitkasteessa soittaneen Sini Palokankaan sopraanosaksofoni — tuovat mieleeni Hawkwindissa vaikuttaneen Nik Turnerin usvaiset maalailut. Osassa kappaleita on myös viulua sekä Uzva-yhtyeestään muistetun, värikäsasuiseen bändipotrettiinkin paljasjaloin päässeen Heikki Puskan harppua.
Sävelkielen retrohenkisyydestä tarjoaa hyvän esimerkin ’Arvoitus’. Huilun helmeily ja sellon tumma sointi viimeistelevät haaveellisen raukean ’Tähtien valoon’ -kappaleen upean sovituksen. Kalle Kuisman kirjoittamat sanoitukset ovat luonnonläheisessä esoteerisuudessaan täydellinen pari Klavan musiikille, joka toki olisi voinut mennä paljon pidemmällekin progen kompleksisuuteen ja ennalta-arvaamattomuuteen. Mutta tällaisenaankin Polku on ehdottomasti viime aikojen kotimaisen progen ilahduttavimpia tapauksia.
teksti: Matti Pajuniemi